Kasvatus on sekä sosiaalista että yksilöllistä toimintaa.
Kasvatusta ei voi tapahtua ilman ympäröivää yhteisöä ja sen avulla yksilöiden on tarkoitus hankkia valmiudet omien mahdollisuuksiensa toteuttamiseen (ks. Rinne, Kivirauma & Lehtinen, 2004, 7).
William Frankena (1975) määrittelee kasvatuksen tarkoitukseksi edistää arvokkaiden valmiuksien kehittymistä kasvatettavissa käyttäen eettisesti hyväksyttäviä menetelmiä.
Näin kasvatuksen ytimeen asettuvat kysymykset ja vastaukset siitä mitä pidetään arvokkaana ja millaisen toiminnan avulla näihin tavoitteisiin pyritään.
Kasvatusmenetelmät, käytännöt sekä päämäärät ovat historian, kulttuurin sekä ympäröivän yhteiskunnan muovaamia.
Kasvatus ja kasvaminen jatkuvat läpi ihmiselämän.