3. Osaaminen ja asiantuntijuus
Asiantuntijuus ilmiönä on monitahoinen ja sitä on tutkittu monella tieteenalalla.
Psykologisesti painottuneessa tutkimuksessa asiantuntijuutta on tarkasteltu erityisesti korkeatasoisen osaamisen kehittymisenä, kun taas sosiaalitieteellisesti orientoitunut tarkastelu on kohdistunut asiantuntijuuteen yhteisöllisenä ja yhteiskunnallisena ilmiönä.
Filosofian näkökulmasta puolestaan kiinnostavaa on esimerkiksi kysymys asiantuntijuuden ja asiantuntijatiedon luonteesta sekä toimintaan liittyvästä etiikasta. Asiantuntijuuteen ja sen kehittymiseen liittyviä teemoja ovat esimerkiksi oppiminen koulutuksen ja työelämän rajapinnoilla, erilaisissa yhteisöissä ja verkostoissa oppiminen, ammatillinen identiteetti ja toimijuus sekä organisaatioiden johtaminen ja kehittäminen.
Asiantuntijuus ja sen tukemisen tavat muuttuvat. Tarkastelun kohteena on siksi myös tulevaisuudessa tarvittava asiantuntijuus ja jatkuvan oppimisen näkökulma.
Teemojen opiskelu kytketään opiskelijan oman kasvatustieteellisen asiantuntijuuden kehittymiseen.
Kasvatustieteellisen asiantuntijuuden rakentuminen on prosessi, joka jatkuu opintojen ja koko ammatissa toimimisen ajan.
Opinnoissa tuetaan opiskelijan itsetuntemuksen kehittymistä ja kasvua eettisesti kestävään kasvatustieteelliseen toimijuuteen.
Opinnoissa pohditaan, kehitetään ja suunnataan omaa asiantuntijuutta kasvatustieteellisellä alalla.
Oma asiantuntijana olemisen tapa kehittyy tulemalla tietoiseksi omista arvoista, asenteista, tunteista, kiinnostuksen kohteista ja toimintaa ohjaavista periaatteista.
Lisäksi tullaan tietoiseksi siitä, että kasvatusalan asiantuntijuus ei kehity tyhjiössä, vaan se rakentuu sosiaalisesti, ja ammatillista toimintaa määrittävät erilaiset reunaehdot, kuten lait, asetukset ja opetussuunnitelmat.
Osaamisen ja asiantuntijuuden ilmiötä tarkastellaan kasvatuspsykologian, kasvatussosiologian ja kasvatusfilosofian näkökulmasta. Ilmiön keskeisiä käsitteitä ovat asiantuntijuus, oppiminen, oppimisen ohjaaminen ja koulutus.
