1. Vuorovaikutus ja yhteistyö
Vuorovaikutus on sosiaalisen elämän perusta, jonka varassa yhteistyö ja muu inhimillinen toiminta rakentuvat ja muovautuvat. Koulutuksessa ja asiantuntijuuden rakentumisessa vuorovaikutus ja yhteistyö -ilmiön osana tarkastellaan niitä vuorovaikutussuhteisiin liittyviä tietoja, taitoja, asenteita, normeja ja arvoja, joita ihminen tarvitsee edistääkseen eettisesti kestävästi sekä yksilöiden että yhteisöjen oppimista, kasvua, kehitystä, muutosta ja hyvinvointia.
Vuorovaikutus- ja yhteistyöosaaminen on kontekstuaalinen ilmiö, minkä vuoksi siihen vaikuttavat niin aika, paikka, kulttuuri, yksilöiden väliset suhteet kuin myös vuorovaikutuksen tarkoitus ja tehtävä. Nämä tekijät vaikuttavat siihen, millaisia odotuksia vuorovaikutukselle ja yhteistyölle asetetaan ja millaisia tulkintoja vuorovaikutuksesta ja yhteistyöstä tehdään. Opinnoissa tuetaan kriittisen ymmärryksen kehittymistä yksilön, yksilön ja ryhmän suhteiden, ryhmädynamiikan ja yhteisöllisyyden monipuolisista prosesseista. Ymmärrystä rakennetaan sekä kokemuksellisen tiedon että tutkimustiedon ja vuorovaikutusteorioiden kautta.
Vuorovaikutus- ja yhteistyöosaaminen konkretisoituu taitona ja asenteena toimia yhteistoiminnallisesti, rakentavasti ja luovasti lasten, nuorten ja aikuisten kanssa erilaisissa vuorovaikutussuhteissa ja yhteisöissä. Lisääntynyt ymmärrys ja osaaminen auttaa tarkastelemaan ilmiötä myös yhteiskunnallisella tasolla kehittäen tiedostavaa ja ratkaisukeskeistä suhtautumistapaa vuorovaikutuksen ja yhteistyön haasteisiin. Ilmiötä tarkastellaan eri tasoilla ja erilaisissa ympäristöissä. Tarkastelussa huomioidaan kulttuurinen moninaisuus sekä vuorovaikutuksen ja yhteistyön muotojen muuttuminen.
Vuorovaikutus ja yhteistyö -ilmiötä taustoittavat kasvatustieteiden osa-alueista kasvatuspsykologia, kasvatussosiologia ja kasvatusfilosofia. Ilmiötä jäsentävät oppimisen, oppimisen ohjaamisen, oppimisympäristöjen ja pedagogiikan käsitteet.
