1. Oppiminen ja ohjaus
Oppiminen ja ohjaaminen muodostavat monikerroksisen ilmiökokonaisuuden. Sitä voidaan tarkastella monenlaisten käsitteiden ja teorioiden avulla yksilön, yhteisöjen ja yhteiskunnan tasolla sekä niiden välisessä vuorovaikutuksessa. Tarkastelun lähtökohtana on oppijoiden ja oppimisprosessien moninaisuus, mistä seuraa myös oppimisen ohjaamisen monitahoinen luonne. Tämän ilmiökokonaisuuden ymmärtämisessä oppimisen ja ohjaamisen filosofiset ja eettiset lähtökohdat, kuten ihmis-, tiedon- ja oppimiskäsitykset, ovat tärkeitä. Ne toimivat pohjana oppimisen ohjaajan omille teoreettisesti perustelluille pedagogisille ratkaisuille. Jatkuva, oppimista ja osaamista ohjaava arviointi ja osallisuus kasvatuksessa, koulutuksessa ja työssä ovat esimerkkejä siitä, miten ihmis-, tiedon- ja oppimiskäsitykset vaikuttavat pedagogisissa ratkaisuissa.
Oppiminen on elinikäinen vuorovaikutteinen prosessi, joka ulottuu kaikille elämän alueille, kuten kotiin, harrastuksiin, varhaiskasvatukseen, koulutukseen ja työelämään. Oppimista tapahtuu niin kasvokkain kuin digitaalisissa ympäristöissä. Oppiminen on aina kontekstisidonnaista ja edellyttää siten toimintaympäristön ja tilanne kohtaisten tekijöiden ymmärtämistä.
Oppijoiden yksilöllisyyden ja kulttuurisen moninaisuuden tunnistaminen ja huomioiminen ovat tärkeitä oppimisessa ja oppimisen ohjaamisessa kuten esimerkiksi esteettömien sekä hyvinvointia ja osallisuutta edistävien oppimisympäristöjen rakentamisessa.
Oppimisen ja ohjauksen ilmiö kytkeytyy kasvatustieteiden osa-alueista kasvatuspsykologiaan, kasvatusfilosofiaan ja didaktiikkaan. Tätä ilmiötä jäsentävät kasvatustieteiden keskeisistä käsitteistä pedagogiikan, oppimisen, oppimisen ohjaamisen, oppimisympäristöjen, inklusiivisen kasvatuksen, koulutuksen ja opetuksen käsitteet.
