3. Oppiminen ja ohjaus
Oppiminen on yksilön koko eliniän jatkuva vuorovaikutteinen prosessi. Se on sekä ihmisten sisäistä että heidän välistään toimintaa. Oppimista tapahtuu kaikilla elämänalueilla, kuten kotona, harrastuksissa, kasvatuksessa, koulutuksessa ja työelämässä. Oppiminen on aina kontekstisidonnaista ja edellyttää siten toimintaympäristön ja tilannekohtaisten tekijöiden ymmärtämistä.
Opetus ja ohjaus muotoutuu tilanteisesti ja oppijalähtöisesti kussakin toimintaympäristössä. Opettajan ja ohjaajan filosofiset ja eettiset periaatteet, arvot sekä ihmis-, tiedon- ja oppimiskäsitykset määrittävät osaltaan hänen pedagogisia valintojaan ja toimintatapojaan.
Ohjaus ymmärretään oppimisen ohjauksen ohella laaja-alaisena oppijan identiteetin ja elämänuralle suuntaamisen sekä toimijuuden tukemisena. Ohjaus on kasvatus- ja koulutusyhteisöjen kaikkien toimijoiden tehtävä ja yhteistoiminnan alue.
Oppijoiden yksilöllisyyden ja kulttuurisen moninaisuuden tunnistaminen ja huomioon ottaminen ovat tärkeitä näkökulmia opetuksessa ja ohjauksessa, esimerkiksi esteettömien sekä hyvinvointia ja osallisuutta edistävien kestävien oppimisympäristöjen rakentamisessa.
Opinnoissa oppimisen ja ohjauksen ilmiöitä tarkastellaan eri näkökulmista oppijan, opettajan, yhteisöjen ja yhteiskunnan tasolla sekä niiden välisessä vuorovaikutuksessa. Tarkastelussa käytetään oppimisen teorioita ja kasvatustieteen eri suuntausten ihmis-, tiedon- ja oppimiskäsityksiä.
Opinnoissa tutkitaan ja problematisoidaan yhteiskunnan muuttuvia käytänteitä ja rakenteita, jotka luovat toimintaedellytykset ja sekä yksilöiden reunaehdot kasvatukselle toiminnalle.
Oppimisen ja ohjauksen ilmiö kytkeytyy kasvatustieteiden osa-alueista kasvatuspsykologiaan, kasvatusfilosofiaan ja didaktiikkaan. Tätä ilmiötä jäsentävät kasvatustieteiden keskeisistä käsitteistä pedagogiikan, oppimisen, oppimisen ohjaamisen, oppimisympäristöjen, inklusiivisen kasvatuksen, koulutuksen ja opetuksen käsitteet.
